Linnoituspolku

Opastuskyltti 1, Kaivokatu 6

1. Haminan linnoituksen perustaminen 

Haminan linnoitus perustettiin sodassa tuhoutuneen Vehkalahden Uudenkaupungin paikalle 1720-luvun alussa. Kaupungin uudelleenperustaminen oli seurausta ruotsalaisen kenraalin, Axel von Löwenin, tekemästä puolustussuunnitelmasta.

Sen mukaan kaupungin tuli strategisesti tärkeän sijaintinsa vuoksi muodostaa itärajan puolustuksen kulmakivi. Samalla sen tuli korvata menetetty Viipuri itäisen Suomenlahden tapulikaupunkina. Axel von Löwenin suunnitelman mukaan tähdenmuotoisen linnoituksen tuli hallita eteläistä Suurta Rantatietä, joka oli eräs valtakunnan tärkeimmistä sotilasteistä.

Linnoitus perustuu kahdeksansakaraiseen peruskaavioon, mutta kaupungin koko aiheutti sen, että kahdeksasta linnoituksen ulokkeesta eli bastionista rakennettiin vain kuusi. Muut kaksi eivät olisi mahtuneet maakannakselle. Kaksi bastionia korvattiin Kirkkojärven rantatöyrästä noudattelevalla polveilevalla vallilla. Tässä Keskusbastionissa toimii nykyisin tapahtuma-areena Hamina Bastioni.

Kauppatori, Lipputorni ja Haminan Lippumaailma

Markkinat ja torikauppa kuuluvat Haminan nykypäivään. Ne saivat alkunsa jo kaupungin perustamisen aikaan. Haminassa järjestetään viidet suuret markkinat vuodessa. Loppukesän Elomarkkinat jatkavat jo 1600-luvulla aloitettua Laurinmarkkinoiden perinnettä. Nykyinen Kauppatori on entinen pesäpallokenttä, jonka muodot ovat edelleen havaittavissa.

Lipputorni on rakennettu Linnoituksen komentajan käyttöön vuonna 1790. Paikalla oli aiemmin yksi linnoituksen bastionikärjistä, Helsingin bastioni. Helsingin bastioni ja sitä ympäröivät vallit purettiin 1889.

Lipputornin ulkopuolella liehuu yksi Haminan Lippumaailman osista, Pohjoismaiden ja Baltian lippukokonaisuus. Lipputornissa on kesäisin matkailuinfo ja tornin takana on Pesäpalloilijapatsas vuodelta 1968.

Haminan Kesäpuisto ja Ankkalampi

Lipputornilta katsottuna toisella puolella toria sijaitseva Haminan Kesäpuisto perustettiin 1850-luvulla Lappeenrannan bastioniin. Linnoituspolku kulkee puiston halki.

Puiston rakentamisaikaan linnoitus oli jo menettänyt merkityksensä: Hamina ei ollut enää rajakaupunki, koska koko Suomi oli liitetty Venäjään Suomen sodan seurauksena Haminan rauhassa vuonna 1809.

Pääpuolustusvallin ja bastioneja yhdistävän vallin katveeseen on muodostunut lammikko, joka nykyään tunnetaan Ankkalampena.

Kesäpuistosta Linnoituspolku jatkuu Mannerheimintien yli, pitkin linnoituksen vallihautaa ja kohti Hämeenlinnan bastionia. Vallihaudassa kulkee oja, jonka keskellä näkyy jäänteitä paaluesteestä. Sen ikää ei tiedetä. Alun perin vallihautaa pitkin kulkevien ojien tarkoitus oli johtaa sadevesi pois alueelta.

Opastuskyltti 2, Roopertinkatu 11

Bastionijärjestelmäinen linnoitus

Bastionijärjestelmäistä linnoitusrakentamista kehitettiin jo 1500-luvulla erityisesti Italiassa. Aikaisemmin kaupunkien puolustus oli hoidettu korkeiden muurien ja linnojen avulla.

Asetekniikan kehittymisen myötä korkeita muureja ja linnoja ei enää tarvittu. Muurit rakennettiin matalammiksi, kulmikkaiksi puolustusrintamiksi, ja niiden päälle aseteltiin raskaita tykkejä.

Vaikka Haminan mallina onkin 1500-luvun ympyräasemakaavainen renessanssilinnoitus, sen suunnittelussa käytettiin 1700-luvun kehittyneintä linnoitustekniikkaa, joka korosti maasto-olosuhteita ja etuvarustuksen merkitystä. Linnoitustaito perustui tarkkaan matematiikkaan ja linnoitus muodostui monista eri osista.

Suomalaiset kaupungit bastionien nimissä

Bastionit nimettiin niiden suomalaisten kaupunkien mukaan, jotka olivat olemassa bastioneja rakennettaessa. Haminasta löytyvät siis Savonlinnan, Haminan, Turun, Helsingin, Lappeenrannan ja Hämeenlinnan bastionit. Kaikkiin bastioneihin ei tosin enää pääse: Helsingin bastioni on purettu ja muutama bastioni sijaitsee varuskunta-alueella.

Bastionien välisen yhdysvallin, kurtiinin, eteen rakennettiin vallihaudan etupuolelle erilliset ulkovarustukset, raveliinit, jotka suojasivat muutoin haavoittuvaista kurtiinia.

Raveliinien sivuille rakennettiin etummaisiksi varustuksiksi vielä ns. lunetit, ampuma-asemat, joiden avulla puolustukseen saatiin syvyyttä – toisin sanoen tarpeen vaatiessa voitiin vetäytyä yhä lujempien sisempien puolustusrintamien suojiin. Vallihaudat ovat aina olleet kuivavallihautoja ja niitä reunustavat korkeat harmaakivimuurit.

Kaponieerit ovat vallihautaan rakennettuja, osittain itsenäisesti toimivia varustuksia, jotka rakennettiin linnoitukseen 1800-luvulla.

Ruutikellari ja Kirsikkapuisto

Hämeenlinnan bastionissa on venäläisten vuonna 1785 rakentama ruutikellari. Se on toiminut myös sodan aikaisena viestikeskuksena ja kaasusuojana, sekä sodan jälkeen varastona ja muun muassa perunakellarina.

Museoviraston toimesta Ruutikellari on kunnostettu kesäaikaan käytössä olevaksi galleriatilaksi. Ruutikellarin piha-alueella on keväisin kukkiva Kirsikkapuisto. Hämeenlinnan bastionissa toimii myös Haminan kesäteatteri.

Hämeenlinnan bastioni, linnoituksen rakenteita

1. bastionin päävalli

1. kavaljeerivalli
2. bastionipiha
3. kurtiini
4. portti
5. poterni
6. bastionin ja kurtiinin välinen sola
7. vallihauta
8. ulkovarustuksia
9. lunetti
10. kontregardi
11. raveliini
12. linnoituksen silta
13. kaponieeri

a. linnoitusluiska

b. ampumataso

c. katvetie

d. vastamuuri

e. vallihauta

f. vallihaudan oja paaluesteineen

g. pääpuolustusmuuri

h. puolustusvalli ampuma-asemineen

i. rintamuuri

j. ampumataso

k. vallikäytävä

Kuva: Haminan Linnoitus. Kaskinen, Ilkka ; Kauppi, Ulla-Riitta ; Hamina-seura. [Museovirasto] 1992

Opastuskyltti 3, Rauhankatu 8

Bastionilinnoituksesta kaponieerilinnoitukseksi

Haminan linnoitusta korjattiin ja uudistettiin voimakkaasti kenraali Aleksandr Suvorovin johdolla 1790-luvulla – samaan aikaan, kun koko Kaakkois-Suomen raja linnoitettiin Ruotsia vastaan. Uudet linnoitukset ja vanhojen linnoitusten korjaukset noudattelivat vanhaa bastionilinnoitusperinnettä.

Suvorovin jälkeen Kaakkois-Suomen linnoittaminen jäi hollantilaissyntyisen kenraali Jan Peter van Suchtelenin vastuulle. Suchtelen alkoi 1800-luvun alussa soveltaa uutta linnoitusjärjestelmää, kaponieerilinnoitusta.

Puolikuu 1, Puolikuu 2 ja Keskusbastioni

Kaponieerijärjestelmä edustaa 1800-luvun alun linnoitusajattelua. Kaponieerit ovat vallihautaan rakennettuja, osittain itsenäisesti toimivia varustuksia. Niiden kummallakin kyljellä on neljä holvattua tykkikasemattia, joiden etuseinässä on ampuma-aukko. Kaponieerin päällä oleva valli on tarkoitettu kiväärimiehille. Kaponieereja on Haminan linnoituksessa kaksi, Puolikuu 1 ja Puolikuu 2. Ne sijaitsevat Keskusbastionin kummallakin puolella.

Keskusbastionissa toimii nykyisin kesäaikaan katettu tapahtuma-areena Hamina Bastioni. Keskusbastionin merkitys linnoituksen puolustukselle ei ollut yhtä tärkeä kuin muiden bastionien. Sen valleilla ei ollut tykkiasemia, vaan puolustus hoidettiin kivääreillä.

Erikoinen nuolilinnake

Nuolilinnake muodostaa erikoisen lisän Haminan linnoitusjärjestelmään. Ympäröivästä maastosta voimakkaasti kohoava varustus oli alun perin lähes huomaamaton. Maan pinta oli aiemmin vallihaudan ulkopuolella harmaakivimuurin yläreunan tasalla, ja lähti siitä laskeutumaan loivana kohti Kirkkojärveä. Nuolilinnakkeen kaksitaitteinen valli kohosi näin vain vähän ympäröivästä maastosta. Tällä vuosisadalla alueelta on poistettu maata useiden metrien paksuudelta.

Keskilinnaketta suojasi syvä, muurein vahvistettu vallihauta, jonne pääsi ylätasanteelta suojattuja kiviportaita pitkin. Ulkovallin sisällä kulkee galleria, holvattu pitkä käytävä, joka kiersi lähes koko vallihaudan ja on suureksi osaksi yhä edelleen jäljellä. Galleriassa on ampuma-aukkoja, joista tulitettiin pitkin vallihautaa.

Nuolilinnakkeeseen pääsi ylhäältä päälinnoituksesta avointa, sivuilta suojattua käytävää pitkin. Sen pääasiallinen tehtävä oli estää vihollisen eteneminen kapeata rantakaistaa pitkin.

Kirkkojärvi – keskiaikainen merenlahti

Haminan urheilukenttä sijaitsee ainutlaatuisessa ympäristössä vallien, linnakkeiden ja varustusten ympäröimänä. Haminan pesäpallokenttä on myös historian ympäröimä, sijaiten Keskusbastionin ja Kirkkojärven välissä.

Sydänkeskiaikana merenpinta oli yli metrin nykyistä korkeammalla. Kirkkojärvi, jonka rantaa pitkin Linnoituspolku kulkee, oli tuolloin laaja myrskyiltä suojattu merenlahti. Sen rannat olivat tukikohtia eränkävijöille ja kalastajille.

Tihenevän ranta-asutuksen myötä keväiset ja syksyiset tulvat haittasivat myöhemmin etenkin maataloutta. 1900-luvun alussa järven pintaa laskettiin, jolloin siitä muodostui matalarantainen, ruohikkomainen lintujärvi.

Opastuskyltti 4, Raatihuoneenkatu 12

Keskusbastionin rakentaminen

Vuonna 1803 Haminan linnoituksen Kirkkojärven puoleista varustusta alettiin rakentaa uudelleen uuden kaponieerijärjestelmän puitteissa. Keskelle rakennettiin suuri bastioni, niin sanottu Keskusbastioni. Sen kummallekin puolelle vallihautaan rakennettiin kaponieerit Puolikuu 1 ja Puolikuu 2.

Keskusbastioniin ei enää tullut tykistöasemia, vaan puolustusta varten rakennettiin ainoastaan ampumatasanne ja rintamuuri kiväärimiehiä varten.

Haminan vanhemmista bastioneista poiketen Keskusbastionin vallin sisään rakennettiin tiilestä muurattuja holveja, kasematteja, joita mahtui 240 metriä pitkään valliin 58 kappaletta. Kasemattiholvit toimivat lähinnä varastoina. Vallin hirsiperustukset ulottuvat useiden metrien syvyyteen.

Työt valmistuivat 1810-luvun alussa. Lähes hehtaarin suuruiselle sisäpihalle eli bastionipihalle rakennettiin linnoituksen lakkauttamisen jälkeen 1800-luvun puolivälissä puisia talli- ja varastorakennuksia varuskunnan kuormastoa varten.

Vangit restauroivat Keskusbastionia

Keskusbastioni toimi ensin Haminan venäläisen ja sitten suomalaisen varuskunnan varastoalueena 1970-luvulle asti. Sen jälkeen aloitettiin huonoon kuntoon päässeen bastionin restaurointi.

Pahoin sortuneet kasematit muurattiin suurelta osin uudelleen. Työhön kului 600 000 uutta tiiltä. Samassa yhteydessä vahvistettiin bastionin kolme metriä syvällä olevat hirsiperustukset sekä muotoiltiin uudelleen päällä oleva maavalli ja rintamuuri.

Restaurointityön toteutti Konnunsuon Keskusvankilan alainen Haminan työsiirtola.

Hamina Bastioni – taianomainen tapahtuma-areena 

1980-luvun lopulla Haminan kaupungin arkkitehtitoimistossa laadittiin Keskusbastionin käyttösuunnitelmaa ja päätettiin, että historiallisen sekä ainutlaatuisen alueen tulee olla avoin yleisölle. Haminan kaupungin esittämä idea Keskusbastionin käyttöönotosta sopi Museoviraston ja aluetta restauroineen Vankeinhoitolaitoksen tavoitteisiin.

Hankkeen erikoisuus vaati luovaa suunnittelua ja yhteistyötä, ennen kuin rakentamispäätös tehtiin 1997. Vuonna 1998 keskusbastioni valmistui upeaksi tapahtuma-areenaksi, joka sai ylleen Euroopan suurimman kesäajan telttakatoksen.

Hamina Bastionin telttakatoksessa sekä kasemattiholveissa järjestetään vuosittain useita suurtapahtumia ja konsertteja. Tapahtumista ovat vakiintuneet kansainvälinen sotilasmusiikkifestivaali Hamina Tattoo, syyskuinen Valojen Yö ja joulumarkkinatapahtuma Wanhan Holviston Joulu.

Opastuskyltti 5, Kadettikoulunkatu 7

Nostosilloin ja portein vartioitu linnoitus 

Savonlinnan bastionin ja Haminan bastionin alue kuuluu Haminan varuskuntaan. Näiden bastionien välissä on Viipurin portti. Linnoituksen ollessa vielä toiminnassa kulku kaupunkiin tapahtui vartioitujen porttien kautta. Yhteensä portteja oli kolme, ja ne voitiin sulkea nostosilloin ja puomein.

Jokaisen portin luona oli vartiorakennus. Kaikki vartiorakennukset ovat säilyneet nykypäivään asti. Lappeenrannan portin vartiorakennus on Mannerheimintiellä ja Meriportin vartiorakennus Maariankadulla.

Ruotsalainen ja venäläinen rajakaupunki

Haminan varuskunta liittyy sekä Haminan historiaan että nykypäivään. Hamina peri Viipurin aseman 1700-luvun alussa, jolloin kaupungin linnoitustyöt alkoivat ruotsalaisten toimesta. Venäläiset jatkoivat kaupungin linnoittamista vuoden 1743 jälkeen, jolloin Haminasta oli tullut venäläinen rajakaupunki.

Kun Suomi liitettiin Venäjään 1809, menetti Hamina sotilaallisen merkityksensä rajakaupunkina. Kaupunki pidettiin taistelukuntoisena kuitenkin 1830-luvulle asti venäläisen jalkaväkivaruskunnan ja kenttätykistön voimin.

Kadettikoulusta Reserviupseerikouluksi

Haminassa on aina ollut sotilaita: ruotsalaisia, venäläisiä tai suomalaisia. Ehkä eniten haminalaisten elämään on vaikuttanut Suomen Kadettikoulu, joka toimi Haminassa ennen Reserviupseerikoulua. Kadettikoulu siirrettiin Savosta Haminaan vuonna 1821.

Kadettikoulun upseeristo ja opettajakunta osallistuivat kaupungin julkiseen elämään monilla aloilla. Monet sen oppilaista olivat myöhemmin vaikuttamassa valtakunnallisiin asioihin kulttuurin, politiikan ja talouselämän saroilla. Myös marsalkka C.G.E. Mannerheim kävi Kadettikoulua Haminassa ennen siirtymistään Pietariin upseerioppiin.

Kadettikoulu lakkautettiin venäläisen sortokauden aikana vuonna 1903. Kun Suomi itsenäistyi, oli Hamina entisenä kadettikoulupaikkakuntana luontevin paikka upseerikoulutukselle. Reserviupseerikoulu perustettiin Haminaan vuonna 1920, ja se on jatkanut tähän päivään asti varuskuntakaupungin perinteitä. Reserviupseerikoulun historiaa esittelee RUK-museo Kadettikoulunkadulla.

Varvara Schantin – upseerioppilaiden ”pullamummu”

Varvara Schantin (1870-1941) oli leipomotuotteiden katukauppias. Hän myi pullaa ja kahvia upseerioppilaille myös harjoitusmaastossa, josta kiitoksena upseerikurssit 1-43 lahjoittivat patsaan kaupungille. Patsaan on tehnyt Veikko Haukkavaara.

Opastuskyltti 6, Kadettikoulunkatu 6

Reserviupseerikoulu eli RUK

Reserviupseerikoulu on Maasotakoulun alainen joukkoyksikkö. Reserviupseerikoulu sijaitsee Haminan kaupungissa ja on osa Lappeenrannan-Haminan varuskuntaa.

Maavoimien reserviupseerikursseilla Haminan Reserviupseerikoulussa koulutetaan vuosittain yhteensä noin 1200 reserviupseeria. Reserviupseerikurssi toimeenpannaan kaksi kertaa vuodessa, pituudeltaan kurssit ovat 14-16 viikkoa. Muun muassa johtamistaitoon ja taktiikkaan keskittyvä koulutus antaa valmiudet sekä rauhan että sodan ajan päällystö-, johto- ja asiantuntijatehtäviin. Reserviupseerikoulua kutsutaankin Suomen suurimmaksi johtajakouluksi. Reserviupseerikoulu (RUK) on vuodesta 1920 alkaen kouluttanut yhteensä yli 180 000 reserviupseeria Puolustusvoimien ja Rajavartiolaitoksen reserviin.

Reserviupseerikurssilla on viisi yksikköä. Yksiköistä Kärkikomppania ja Tiedustelukomppania majoittuvat perinteikkäässä RUK:n päärakennuksessa. Tulipatteri sijaitsee Kadettikoulunkadun toisella puolella olevalla varuskunta-alueella niin kutsutussa ”Hiltonissa” eli Tykistökasarmissa. Pioneerikomppanian punatiilinen ”Kapernaumi” niminen kasarmi ja Esikunta- ja Viestikomppanian punatiilinen kasarmi ovat molemmin puolin Tykistökasarmia.

Reserviupseerikoulutuksen lisäksi RUK:ssa toimeenpannaan Maasotakoulun varusmiesten koulutus Jääkäri- ja Kuljetuskomppanioissa. Jääkärikomppania sijaitsee Haminan varuskunnassa keskellä Haminan kaupunkia, Kuljetuskomppania parin kilometrin päässä, Pampyölin kasarmialueella. Haminassa varusmiespalveluksen aloittaa vuosittain noin 600 varusmiestä. Lisäksi Reserviupseerikoulussa järjestetään upseerikokelaiden jatkokurssit, Sodanajan johtajakurssit sekä Joukkueenjohtajakurssit (Maanpuolustuskorkeakoulun aloittaville reservin aliupseereille).

Haminassa sijaitsee Reserviupseerikoulun lisäksi myös osa Maavoimien tutkimuskeskuksesta.

RUK:n päärakennus ja puisto

Reserviupseerikoulun päärakennus oli aikoinaan myös Suomen Kadettikoulun päärakennus. Sen on suunnitellut arkkitehti J. Ahrenberg. Päärakennuksen yhteydessä on Maneesi, entinen ratsastushalli, joka toimii nykyisin juhlasalina. Alueella on myös entinen RUK:n esikuntarakennus, joka oli Kadettikoulun aikana laboratorio.

Puistossa oleva pieni tiilirakennus on kaivo 1860-luvulta. Puistossa liehuu myös Haminan Lippumaailman yksi osa, Suomen lipun tie.

RUK:n kentän laidalla on K. Kallion suunnittelema Kaatuneiden upseerien patsas vuodelta 1957. Jalustaan on muurattu paperi, jossa on sodissa 1939-44 kaatuneiden yli 4000 upseerin nimet.

Varuskuntakerho, ortodoksinen muistomerkki ja Kaupunginmuseo

Kadettikoulunkadun toisella puolella on Kadettikoulun johtajan entinen virka-asunto, joka edustaa venäläistä punatiiliarkkitehtuuria. Nykyisin rakennus toimii ravintolana ja yhdistysten kokoontumistiloina.

Samalla puolella tietä on pieni ortodoksinen kappeli, joka rakennettiin 1800-luvulla RUK:n kentällä aiemmin sijainneen puisen Pietari-Paavalin kirkon muistoksi.

Kadettikoulunkadulla on myös Haminan vanhin asuinrakennus, jossa toimii nykyisin Kaupunginmuseo. Ruotsin ja Venäjän päämiehet, Kustaa III ja Katariina II Suuri neuvottelivat rakennuksessa vuonna 1783.

Opastuskyltti 7, Raatihuoneentori

Hamina-kaupungin synty

Raatihuoneen ympäristö ja Kauppiaantalomuseo

Haminan historialliseen keskustaan Raatihuoneen ympärillä kannattaa tutustua kävellen. Ympyräkatujen varsilta löytyy tunnelmallisia puutalokortteleita sekä eri tyylisuuntia edustavia kirkko- ja hallintorakennuksia.

Vanhoihin kauppiasperinteisiin voi tutustua Kasarminkadulla, joka oli vuosisadan vaihteessa merkittävä kauppakatu. Kasarminkadulla on kulttuurihistoriallisesti arvokas, vuonna 1841 valmistunut hirsirakennus, jossa toimii nykyisin Kauppiaantalomuseo. Museon näyttelyissä ja entisajan pihapiirissä voi tutustua kauppiaiden ja käsityöläisten elämään 1900-luvun alussa.

Ainutlatuiset kehäkadut: Isoympyräkatu ja Pikkuympyräkatu

Haminan kaupungin asemakaava noudattelee linnoituksen sanelemia muotoja. Asemakaava on niin sanottu radiaaliasemakaava, jossa kahdeksankulmaiselta keskustorilta eli Raatihuoneentorilta lähtee kahdeksan sädekatua. Sädekatuja yhdistää taitteinen kehäkatu, nykyinen Pikkuympyräkatu.

Nykyisen Isoympyräkadun kohdalta alkoi aiemmin linnoitusbulevardi, alue, joka kuului armeijan hallintaan. 1700-luvulla porvariasutus levittäytyi entisen linnoitusbulevardin alueelle ja syntyi nykyinen Isoympyräkatu.

Liikenne kaupunkiin ja kaupungista pois kulki aiemmin kolmen vallissa olevan portin ja vallihaudan ylittävän sillan kautta, joita kaikkia valvoi oma porttivartiostonsa. Vartiorakennukset ovat edelleen jäljellä, vaikka portit on purettu.

Keskipisteenä Raatihuone

Raatihuoneentorin keskellä, ympyräasemakaavan keskipisteessä, on vuonna 1798 Johan Brockmanin piirustusten mukaan rakennettu Raatihuone. Raatihuone on 1800-luvulla raivonneiden kolmen suurpalon myötä muuttanut muotoaan useasti. Sen tornissa ovat Johan Könni nuoremman 1840-luvulla asentamat neljä kelloa.

Raatihuoneella on sen historian aikana ollut mm. pankki, poliisiputkat, puoteja ja museo. Väliaikaisesti siellä on toiminut myös sekä ruotsalainen että ortodoksinen seurakunta. Raatihuonetta saneerattiin laajasti vuodesta 1987 eteenpäin, ja se avattiin jälleen kesällä 1996. Sen jälkeen rakennus on toiminut mm. kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen kokoontumistiloina.

Aladinin kaupunkipalatsi ja kolme kirkkoa

Raatihuoneentorin ympäristössä voi nähdä suuren osan Haminan menneisyydestä. Toria ympäröivät vanhat, säilyneet rakennukset, joista jokainen kertoo omaa tarinaansa.

Terrakotan värinen Pietari-Paavalin ortodoksinen kirkko 1800-luvun alkupuolelta. Tarinan mukaan Bysanttilaistyylisen pyörötemppelin piirustukset on allekirjoittanut arkkitehti Louis Visconti, mutta väitteeseen liittyvät lähteet ovat tämän suhteen puutteelliset tai niitä ei ole. Tosin on mahdollista, että Visconti on voinut vaikuttaa esikuvana kirkon suunnitteluun. Vuonna 1863 valmistuneen kellotornin suunnitteli insinöörialiluutnantti Hintzen v. 1858.

Raatihuoneentorin toisella puolella on C. L. Engelin suunnittelema taivaansininen luterilainen kirkko vuodelta 1843. Se puolestaan noudattaa kreikkalaisen temppelin muotoa.

Raatihuoneentorin näkyy myös Vehkalahden keskiaikainen harmaakivikirkko, joka koki Engelin toimesta muodonmuutoksen uusklassiseksi 1820-luvulla.

Haminassa ovat vaikuttaneet useat merkittävät kauppiassuvut, joista monet olivat venäläistä alkuperää. Torin laidalla on ukkosensininen Aladinin suvun kaupunkipalatsi 1800-luvun loppupuolelta. Se edustaa uusrenessanssia ja niin sanottua nikkarityyliä. Rakennuksessa on nykyisin mm. kahvila ja juhlatiloja.

Haminan suurpalot 1821, 1840 ja 1887

Haminaa koettelivat 1800-luvulla useat suurpalot. Kauppaneuvos Christian Bruunin talossa Pikkuympyräkadun ja nykyisen Fredrikinkadun kulmauksessa syttyi tulipalo 18.8.1821. Syttymissyynä oli palvelustytön huolimattomuus. Tulipalo tuhosi noin 90 % keskikaupungin rakennuksista.

Jälleenrakennustyötä ei vielä ehditty suorittaa loppuun, kun 22.5.1840 syttyi uusi suurpalo – sekin huolimattomasta tulenkäsittelystä. Palovahingot arvioitiin vielä suuremmiksi kuin edellisessä palossa.

Myöhään illalla 24.9.1887 tuli pääsi irti Pikkuympyräkadun varrella sijainneen talon tallissa, jonka yläkerrassa oli heinävarasto. Tulipalossa tuhoutui 28 taloa. Tämä palo oli viimeinen Suomen kaupunkeja koetellut suurpalo.

Palojen jälkeen kaupungissa suunniteltiin erikoislaatuisen ympyräasemakaavan muuttamista. Vanha säteittäinen järjestelmä päätettiin kuitenkin säilyttää, mutta katuja levennettiin ja tontteja laajennettiin. Uuden asemakaavan laati Waldemar Aspelin ja se vahvistettiin vuonna 1888. Samana vuonna aloitti myös toimintansa Haminan vapaaehtoinen palokunta.